Loistehoa esiintyy aina vaihtosähköverkossa eli jokaisen arjessa. Loisteho ja pätöteho muodostavat yhdessä näennäistehon, joka on kokonaisuudessaan verkossa siirtyvä sähköteho. Loisteho ei ole työtä tekevää tehoa toisin kuin pätöteho, vaan se värähtelee edestakaisin kuorman ja siirtoverkon välillä ja näin ollen loistehon aiheuttama virta kuormittaa koko sähköverkkoa.
Loistehon vuoksi jakeluverkossa tai kiinteistöverkoissa syntyvät häviöt kasvavat, jonka vuoksi verkot on mitoitettava järeämmiksi. Jakeluverkon voimakas maakaapelointi lisää loistehon määrää sähköverkossa.
Loistehoa kuitenkin tarvitaan monissa kulutuslaitteissa ylläpitämään toiminnalle välttämätöntä magneettikenttää. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi moottorit, erilaiset muuntajat ja valaistus.
Loisteho ei laskutus mielessä kosketa tavallista pienkuluttajaa.
Loissähkö koskee Tehotuoteasiakasta
Verkkoyhtiöt määrittelevät ”tehotariffiasiakkaille” rajat verkosta otetulle loisteholle ja verkkoon tuotetulle loisteholle. Rajojen ylittävältä osalta peritään loistehomaksua (sanktiomaksua), jolla pyritään ohjaamaan sähköverkkoa toiminnallisesti tavoiteltuun tilaan.
Yleistariffiasiakkailta ei mitata loistehoa eikä siten myöskään peritä loistehomaksua. Heidän laitteensa kuluttavat pääasiassa vain pätötehoa ja siten he maksavat vain kulutetusta pätöenergiasta (kilowattitunneista).””
